Eilen vietettiin Maailman
terveyspäivää. Tänä vuonna teemaksi on
valittu diabetes, joka on nelinkertaistunut vuoteen 1980 verrattuna. 2014
diabetesta sairasti Hesarin mukaan 422 miljoonaa ihmistä ja kustannukset taudista
olivat 728 miljardia euroa. Voidaan puhua epidemiasta, joka koettelee erityisesti
kehittyneitä maita. Diabetes kiinnostaa tällaista ikääntyvää maallikkoakin,
jolla ei (vielä) ole sokeritautia.
Aikoinaan lääkärit maistoivat
diabeteksen asiakkaan virtsasta. Lääkärien onneksi nykyään sokeria voi analysoida
siististi laitteilla. Kerrotaan, että ranskalaiset pienensivät diabeetikkojen
leipäannosta hoitokeinona, kun varsinaisia lääkkeitä ei vielä ollut. Oli varmasti
kova paikka patongin ystäville. Ruokavaliolla näyttää olevan suuri vaikutus
II-tyypin diabeteksen syntyyn ja hoitoon.
Suomesta poistettiin makeisvero EU:n
painostuksesta, ja tilalle mätkäistiin bensavero. Polttoainetta verottamalla
edistetään ehkä liikuntaa, joka saattaa helpottaa diabetesta. Uskoakseni
kansalaisten mahdollisesti lisääntyvä liikunta ei ollut polttoaineveron
ensisijainen peruste. Saatu verohyöty voi tuhlaantua lisääntyneisiin
diabeteshoitoihin.
Hyväksyisikö EU sokeriveron, joka
toisi verotuksen piiriin kaiken, myös lisätyn, sokerin? Vero saattaisi vähentää
sokerinkulutusta. Mielestäni diabeteksen kannalta kaiken elimistössä sokeriksi
muuttuvan erityisverottaminen olisi paras ratkaisu. Näin siis, jos verotuksella
halutaan asiaan vaikuttaa. Parasta olisi se, että ihmiset itse ymmärtäisivät
sokerin ja tärkkelyksen vaikutukset terveyteen ja vähentäisivät niiden käyttöä.
Syömällä sokerifirmat nurin!
Evoluutio on edelleen hidas
prosessi, vaikka elintarviketuottajat ja ravintoidealistit muuta toivoisivat. Sokeriin
ja suuriin määriin hiilihydraatteja emme ole sopeutuneet, emmekä täysin
kasviksiin perustuvaan ruokavalioon. Varsinkin täällä pohjolassa kasviksia on
perinteisesti saatu vain kausittain. Talvella ja keväällä syötiin lihaa ja
kalaa sekä hiukan juureksia, jotka säilyivät marjoja ja harvoja hedelmiä
paremmin. Elimistömme hyödyntää edelleen parhaiten eläinten sisäelimiä.
Pähkinöiden ja kasviöljyjen ravinteet sen sijaan imeytyvät huonosti ihmisen ruuansulatuksessa.
Liika proteiini muuttuu sekin glukoosiksi ja nostaa insuliinitasoa ja sitä
kautta lisää diabetesriskiä ja lihavuutta. Rasvata tehtiin pahis melkein kaikkiin
sairauksiin kolmenkymmen vuoden ajaksi. Nyt tilanne on onneksi muuttumassa:
sokerin ja tärkkelyksen korvaajaksi uskalletaan jo suositella rasvaa.
Nykyään pohjoiseen kuljetetaan
etelän hedelmiä ja vihanneksia tai lämmitetään kasvihuoneita, joissa jotkut
vihannekset kasvavat läpi vuoden. Tämä houkuttelee kasvisten käytön
lisäämiseen, mikä lienee hyvä asia. Sen sijaan vegaaniksi ryhtyminen tuntuu
arveluttavalta niin ihmisen biologian kuin ilmastonkin näkökulmasta. Kasvissyönnin
ravitsemuksellisia puutteita voi tietysti hoitaa lisäravinteilla ja kasvihuoneilmiötä
kasvihuoneita lisäämällä - todellako? Jotkut lihakarjarodut pärjäävät hyvin Suomen
ilmastossa ja hyödyntävät tehokkaasti heinää, jota meillä on omasta takaa.
Sote-uudistus lupaa entistä
parempaa terveydenhoitoa. Hallintohimmelit eivät kuitenkaan ratkaise
diabetesongelmaa eivätkä muitakaan terveysongelmia. Nykyiset
ravitsemussuositukset tuottavat lisää sokeritautisia, joita hoidetaan
lääkkeillä. Ajatus, että radikaali muutos ravinnossa voisi auttaa, ei mahdu käypään
hoitoon. Uusi järjestelmä ei ihmistä auta, jos hoitokäytännöt eivät huomioi
hänen tarpeitaan.
Business as usual -ajattelu lääkemarkkinoilla
ja pian myös terveyden- ja sairaanhoidossa voi joltain osin jopa koitua
kansalaisten hyväksi. Palvelu voi keskittyä asiakkaaseen ja hänen tarpeisiinsa.
Turha odottelu ja potilaan pallottelu luukulta toiselle saattaa vähentyä. Toisaalta
asiakkailla on rahat, joiden siirtäminen yrityksen tilille on keskeinen tavoite
bisneksessä. Pahimmillaan myös bisneksen hoitoja ohjaava vaikutus lisääntyy
entisestään.
We
want results. Yrityksen pitää tuottaa omistajilleen tuloksia eli voittoa, mutta
sen pitää myös lisätä yleistä hyvinvointia ja toimia hyväksyttävien arvojen
mukaisesti. Tarvitaan lääke- ja sokerifirmoista riippumatonta tutkimusta ja
yksilöllisiä hoitoratkaisuja. Uskon, että koko yhteiskunta ja erityisesti
potilaat haluavat tuloksia eli riippumatonta tietoa diabeteksen ehkäisystä,
hoidosta ja pienempiä kustannuksia.
 |
| Liha ja sisäelimet ovat ravinnon peruspilareita. |
 |
| Perunalla marssitettin aikoinaan sotajoukkoja ja lihotettiin sikoja. |
