Lämpenee, viilenee

Päätin täydentää Aikaveivi-blogia pitkästä aikaa. Ajatukset ovat viime aikoina pyörineet enimmäkseen Kuntoveivin puolella.

Lapsena meillä oli leikki, jossa piilotettiin jokin esine, useimmiten avain, jota sitten joku porukasta yritti etsiä. Esineen kätkijät ohjasivat etsijää "lämpenee, polttaa, viilenee" -komennoilla. Samalla he saivat viihdyttää itseään epävarman etsijän poukkoilulla. Joidenkin intressi saattoi olla jopa tahallisesti vaikeuttaa etsintää.

Nykyajan avaimenetsintää edustaa esimerkiksi ilmastonmuutos. Kuinka paljon ihminen voi siihen vaikuttaa ja millä tavalla? Tosin muitakin "leikkejä" on havaittavissa: terveyspuolella sopivan SOTEn tai ruokavalion etsintä. Tosin huoli ilmastosta näyttää ohjaavan myös ravitsemuskeskustelua. Se on eräänlainen metropoliittinen (elämäntyyliin ja ihmisenä olemiseen "taakkaan" liittyvä) ilmiö, jota "kasvispuolue" hallitsee. Lihansyöjät piilottelevat jauhelihapakettiaan härkäpapujalosteen alle. "Laitetaan tästä illalla ilmastoystävällistä ruokaa", huikataan naapurille. Papaijat laskevat ilmastoahdistusta, tai ainakin verenpainetta, väitetään.

Mökkikunnan keskustassa, etäällä metropoleista, siankylki nostetaan vielä estottomasti kassahihnalle. Maitopurkit ovat ovat kuitenkin sinisävyisiä, eivät punaisia kuten voisi olettaa. Niin se maailma vähitellen muuttuu. Itse uskon, että nautoja voidaan kasvattaa riittävän ilmastoystävällisesti, jos hyvää tahtoa riittää. Lehmä tekee selluloosasta (nurmesta) proteiinia tehokkaasti, mihin ihmisen ruoansulatus ei pysty. Yksimahainen ihmisen "lähisukulainen" gorilla elää enimmäkseen kasvisravinnolla ja on väkivahva. Sen ruoansulatuskanava on omaamme pidempi, joten se voi hyödyntää kasvisravintoa tehokkaasti. 

Hesari ehti uutisoida, että eräänä ilmaston lämpenemisen mittarina pidetyn Grönlannin Jakobshavnin jäätikön pieneneminen on pysähtynyt ja jopa kääntynyt kasvuun. No, eipä mennyt kuin pari viikkoa, kun ilmastoväki sai huokaista helpotuksesta: "Maalilman jäätiköt sulvat luultua nopeammin", otsikoi Helsingin Sanomat. Nyt taas lämpenee!

Onko ilmaston lämpenemisestä edes tarjolla tarjolla kylmiä faktoja? Vastaisin, että kyllä. Hiilidioksidipitoisuus on noussut ainakin viimeisen 60 vuoden ajan, mitä pidetään ilmastonmuutoksen aiheuttajana. Mm. Hawajin Mauna Loan tilasto kertoo hiilidioksiidin vaihtelusta. Osa muutoksesta on ihmisestä riippumatonta ja osa meistä johtuvaa. Kumpi näistä on vaikuttavin ilmaston kannalta, on kiinnostava kysymys. Vain toiseen voimme itse vaikuttaa.

Millainen sitten on maapallon lämpötilan (ja hiilidioksidin) normaalivaihtelu? Kun aletaan puhua "normaalista", ollaan yleensä ennen pitkää vaikeuksissa. Ihmiset määrittelevät mielellään normaalin rajoja. "Tuo ei ole enää normaalia" tai "Raamatussakin [tai jossain muussa ns. pyhässä paperissa] tuollainen kielletään". Ilmastoa tutkiva tiede ei näytä tarjovan yhtä totuutta (tähänkään) asiaan. Myös ihmisen vaikutusta pidetään joko pienenä (n. 4%) tai suurena (olemme merkittävästi vaikuttaneet). suuri konsensus (75%) näyttää pitävän ihmistä ainakin jossain määrin syypäänä ilmaston lämpenemiseen.

Metsiä pidetään tärkeinä hiilinieluina.
Mutta millainen metsä nielee hiiltä parhaiten?

Yhdestä asiasta seuraa toinen. Konsensus ilmastonmuutoksesta ja sen aiheuttajista synnyttää uutta tutkimusta, joka nojaa hyväksyttyyn "tosiasiaan". Samalla alkuperäinen väite vahvistuu ja normalisoituu osaksi yleistä tietoa. Kun vaikkapa ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen ympärillä on riittävästi siihen nojaavaa tutkimusta, otetaan alkuperinen asia ikään kuin annettuna. Ilmaston läpeneminen on olemassa ja pahenee kaiken aikaa, vaikka jotkut (tutkijat) yrittäisivät toisin osoittaa. Piste. Joku argumenteista kaappaa vallan.

Uusi hallitseva "oppi" asioiden tilasta synnyttää uutta liiketoimintaa. Yhtäältä se on hyvä asia. Toisaalta se on resurssien tuhlausta, jos tämä oppi ei pidä paikkaansa. Tästä esimerkkinä puoli vuosisataa sitten syntynyt ravintorasvan vastainen oppi alkaa vähitellen paljastua epätodeksi. Sen ympärille syntyi paljon pöhihinää ja uusia yrittäjiä. Vaikuttaa siltä, että myös lääketeollisuus hyötyi valtavasti sivuvaikutusten siivoajana. Valitettavasti.

Tutkinus, kuten elämä yleensäkin, sisältää epävarmuuksia. Onnettomuuteen voi joutua vaikka olisi miten varovainen. Varmoida pidetyt asiat osoittautuvat joskus vääriksi. Niin tiede kuin elämäkin muuttuvat ajan virrassa. "Kaikki virtaa, mikään ei ole pysyvää."  Monimutkaisuus (tahallinen tai tahaton) luo epävarmuuttaa. Tieteeseen (ja elämään) sisältyvä epävarmuus pitäisi tunnistaa ja tunnustaa. Tutkijan rooli on mielestäni tutkia, osallistua kriittiseen keskusteluun ja viestiä tulosten epävarmuuksista.

Poliittisten päättäjien rooli on puolestaan etsiä konsensus siihen, miten koko kehittynyttä maailmaa ahdistava asia ratkaistaan. Sanotaan, että politiikka on mahdollisuuksien taidetta. Nykyään voisi sanoa, että politiikasta on tullut myös epävarmuuksien taidetta. Päätöksiä pitäisi pystyä tekemään vaillinaisen tiedon varassa. Samaan aikaan tulisi muistaa, että yhden palan huolimaton siirtely voi romauttaa suuren osan koko rakennelmasta.

Niin ammattipoliitikkojen kuin kansalaistenkin avaimenetsintäleikki jatkuu. Ensin lämpenee ja sitten viilenee, kuten tämän kevään sää. Toivottavasti kohta taas lämpenee.

Politiikka pois piilosta

Kolme ässän muotoista seisoo toisiaan tukien kertomassa tarinaa, joka vaikuttaa viisaalta. Nyt puhutaan tärkeistä asioista: tavoitteista, strategioista, prosessista, iteroinnista, kassavirrasta. Puhutaan hiukan myös arvoista, mutta miehekkäällä tavalla.

Sosiaalitädit ja -sedät, viherpipertäjät ja muut kiintiöhenkilöt sijoitetaan kolmanteen sektoriin, tai vaikka neljänteen jos haluavat kotonaan olla. Sieltä käsin saavat harrastaa, jos hyvää tahtoa ja rahoitusintoa riittää. Taloudenpito on ensimmäistä sektoria ja tarkoittaa, että huolehditaan ensisijaisesti markkinoista, siitä että bisnes pelaa. Toista eli julkista sektoria pitää kurittaa, jotta saadaan sossut, terkkarit ja pienet vihreät koloistaan yrittäjiksi.

Vanhassa tarinassa räätälit huijasivat kuninkaalta rahaa uskottelemalla tekevänsä hänelle vaatteita, jotka vain pätevät voivat nähdä. Kuningas keikisteli ilman vaatteita, kunnes pieni poika rohkeni paljastaa totuuden: kuninkaalla ei ole vaatteita.

Kolme ässää seisoo teräsmiespuvuissaan, eikä politikointia näe eikä kuule missään. Olemmeko kaikki epäpäteviä? Mihin politikointia tarvitaan, kun on visiot ja metodit kohdallaan? On epäpätevää politisoida keskeneräistä prosessia. Hallitusohjelma kulkee kuin Porkkalan juna toisen maailmansodan jälkeen. Luukut ikkunoissa ja pysäkeillä tarjoillaan virallisia lausuntoja.

Politiikan piilottaminen "asioiden" taakse on vanha keksintö. Kun jokin asia tai teko mielletään "välttämättömäksi"eli ei-poliittiseksi, sen toteutumismahdollisuudet paranevat. Politiikan piilottamista voi pitää politikoinnin strategiana, jolla hallitaan "pelikenttää".

Kolme ässää pitää politiikkaa piilossa selkänsä takana kabinetissa, mutta samalla he operoivat korvaavilla käsitteillä. Nämä käsitteet ovat bisneksestä ja sen johtamisesta. Mukaan kelpaa myös hiukan tekniikan sanastoa. Tällainen kielenkäyttö vetoaa niihin, jotka lähestyvät asioita talous ja tekniikka edellä. Hallituskausi ajatellaan projektiksi, jonka aikana talous pistetään kuntoon. Siihen ei kannata politiikkaa sotkea, koska se on haasteellista muutenkin.

Politiikka on kuollut, eläköön politiikka! Politiikka ei voi tyhjästä luoda eikä sitä voi hävittää. Molemmat lauseet ovat mukaelmia, mutta kertovat jotain yhteiskunnista. Kun vanha politiikka kuolee, syntyy uutta. Politiikka on aina kuulunut ihmisten yhteistoimintaan eikä sitä käsitekikkailulla hävitetä. Sen hämärryttäminen saattaa onnistua. Tilanne on sama kuin lapsuuteni piiloleikissä. Näytti siltä, että kaikki ovat hävinneet sillä aikaa, kun laskin silmät kiinni sataan. Viimeisetkin kuitenkin ilmestyivät, kun huusin: "Kaikki pois piilosta".

Kolme ässääkään ei pysty hävittämään politiikkaa. Ahtaastakin tilasta löytyy vaihtoehtoja, kun ne vain huomataan. Ässät saattavat muuttaa politiikan käytäntöjä ja tavoitteenasettelua. Heidän esimerkkinsä voi vaikuttaa siihen, kuinka yhteisiä asioita hoidetaan. Voi olla, että lähitulevaisuuden kokouksissa ja muissa yhteistyöfoorumeissa puhutaan enemmän insinöörikieltä kuin nykyisin.

Politiikka on dynaaminen laji. Niin pelitavat kuin pelikentätkin ovat jatkuvassa muutoksessa. Tällä hetkellä oppositiolla (varsinkin vasemmistolla) näyttää olevan vaikeaa. Edes hallituspuolueiden sisäisellä oppositiolla ei ole paljon pelitilaa. Peliä täytyy kuitenkin jatkaa. Vanhat kikat eivät välttämättä toimi, eikä entinen ”kulta-aika” ehkä palaa. Tarvitaan uusi uskottava tarina, joka toimii myös tulevissa haasteissa.

Politiikkaa ei vielä voi huutaa pois piiloistaan. Vaaleista on liian vähän aikaa. Etsijän on ensiksi tehtävä työnsä, paljastettava ainakin suurin osa kätköistä. Tarvitaan politikointia uusilla teemoilla ja vaihtoehdoilla. Pelkkä vallantavoittelu tai räksyttäminen ei riitä, vaan opposition on kyettävä ja uskallettava tehdä uusia pelinavauksia.

Valoisaa perinteistä juhannusta!