Tässä blogissa on tarkoitus puhua ajasta ja hiukan sen vierestä. Kun saan jotain ajasta tai sen ilmenemismuodoista "lapaani", koetan "veivata" sen blogiini. Aika näyttää kulkevan kronologisena luontoaikana ja aaltomaisina hitaina suhdanteina sekä poliittisina nopeahkoina tapahtumina. Nämä kaikki ovat kiinnostavia teemoja. Unohtaa ei sovi subjektiivista aikaa, joka monin tavoin on mielemme tuote, mutta silti osa aikakäsitystämme.
tiistai 16. joulukuuta 2014
Kerro, kerro kuvastin
Kun toimittajat kyselivät pääministerin omasta tarpeesta itsereflektioon, hän totesi, ettei katso taaksepäin. Kun alla on tieosuuden nopein auto, ei taustapeiliin tarvitse vilkuilla. Stubb tietää olevansa hallituksen nopein ministeri.Stubbin peili ei näytä historiaa.
Kun ihminen katsoo peiliin, näkyy toden totta vain nykytilanne. Kuvajainen kuitenkin syvenee, jos peilin eteen malttaa pysähtyä. Se kertoo eletystä elämästä. Peilikuva saattaa kehottaa muuttumaan tai jatkamaan entiseen tapaan.
Jos on todella aikaa pysähtyä, peili voi kertoa jotain tulevaisuudesta. Millaisia tavoitteita asetan tulevaisuuteen? Kuinka niitä aion tavoitella? Kuinka voisin siinä onnistua? Olenko oppinut jotain historiasta?
Erään brittitutkimuksen mukaan peiliin katsominen voi aiheuttaa ahdistusta. Erityien haitallista se niille, joilla on epäterve minäkuva. Pysäytetty menneisyys ahdistaa.
Ahdistaakohan peilin eteen pysähtyminen Stubbia ja koko hallitusta? Ehkä nopea vilkaisu vauhdissa peiliin tuottaa hyvää fiilistä. Vaikutelma on dynaaminen ja tulevaisuuteen (lue: eteen päin) suuntautuva. Hymy avoin ja urheilukello näkyy. Valtakunnassa kaikki hyvin.
Pääministerillä viiteryhmineen on "realistinen" kuva vuoden 2014 todellisuudesta. Nuo toiset elävät kylmän sodan aikaa vaikka on vuosi 2014, kuten hän asian ilmaisee. Kun kuuntelee ahneita räätäleitä, kuningas ei tunnista omaa alastomuuttaan. Vauhti sumentaa kuvajaisen.
Samaan aikaan Stubb on aivan oikeassa. Ilman uudistumista hukka meidät perii. Nykyisten ja tulevaisuuden ihmisten ja organisaatioiden on ennakoitava muutoksia ja opittava nopeasti. Pitää uskaltaa ihmetellä, innostua, innovoida - ja epäonnistua. Mistä peilistä katselen itsäni, kun olen epäonnistunut?
Niin peili vastaa kuin siltä kysytään. Sopivalla kysymyksenasettelulla saa mieleisiään vastauksia. Valmis kuva tavoitteesta ei innosta uudistaviin kysymyksiin. Uudenlaiset kysymykset voivat tuottaa outoja vastauksia. Juuri niitä tarvitsemme.
Luottamus pitää yhteiskunnan koossa. Se tarkoittaa sitä, että peiliemme kuvajainen kohtuullisen yhdenmukainen ja realistinen. Moniarvoisessa ja pirstaloituvassa maailmassa luottamuksen merkitys korostuu. Luottamus rakentuu vuorovaikutuksessa, peileille esitettäviä kysymyksiä kalibroitaessa. Uudistuminen alkaa, kun peilin eteen uskalletaan pysähtyä ja hyväksyä ei-toivotut vastaukset. Kerro, kerro kuvastin, ken...
Tunnisteet:
itsereflektio,
kysymys,
luottamus,
peili,
pääministeri,
Stubb,
uudistuminen
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Poistin "sanavahvistuksen" käytöstä. Helpotan näin hiukan kommentointia.